HJS:n A-pojille SM-hopeaa - “Törkeän ylpeä pojista”

Hämeenlinnan Jalkapalloseuran A-pojat ylsivät historialliseen suoritukseen nappaamalla pitkän kauden päätteeksi SM-hopeaa.

Kauden viimeiseen otteluun Kaarinan Poikia vastaan lähdettiin kutkuttavasta tilanteesta, sillä sarjan kärjessä ollut HJS ja kolmantena ollut KaaPo olivat tasapisteissä ennen lauantain ottelua. Välissä ollut Atlantis sekä myös alapuolella olleet Ilves ja FC Reipas vaanivat omia mahdollisuuksiaan nousta kultamitalipaikalle.

HJS ja KaaPo tarjosivat huippujännittävän taistelun pokaalista, mutta loppuvihellyksen soidessa 2-2-tasapelin merkiksi joutui kumpikin joukkue pettymään, sillä Atlantis nousi omalla voitollaan molempien joukkueiden ohi sarjan ykköseksi.

“Törkeän ylpeä olen pojista. Totta kai kun viimeiseen peliin tuli tämmöinen panos niin loppuvihellyksen jälkeen tunne oli pettynyt, mutta kyllä se koko ajan kirkastuu. Jos joku olisi ennen kautta sanonut, että olemme hopealla ja taistelemme loppuun asti kultamitalista niin olisin todennut, että mitalit tänne heti. Tämä oli 11 ottelun sarja ja meillä oli ottelupalloja pitkin matkaa, joten tämä on koko kauden reilu tulos”, mietiskeli joukkueen päävalmentaja Tommi Silvennoinen.

Lauantain ratkaisevaa ottelua Silvennoinen kuvaili vaikeaksi.

“Vastustajan pelitapa on ylivoimaisesti sarjan vaikein. Pallo lentää ilmassa kuudeltatoista kuudelletoista. Emme päässeet ihan omaan pallolliseen pelaamiseen kiinni emmekä voineet ottaa riskejä, sillä aina kun pallo vähänkin pomppi niin kolme neljä äijää juoksi kovaa maalia kohti. Kaksi kertaa tulimme tasoihin ja saimme voittomaalinkin, mikä hylättiin. Pelitapahtumiin nähden oli mielestäni oikeutettu tulos. Emme olleet kullan arvoisia, mutta ansaitsimme kuitenkin mitalin.”

HJS aloitti pelin terävästi ja hätyytteli KaaPo-maalia pariin kertaan.

KaaPo kuitenkin iski ensimmäisenä pienen painejakson jälkeen. Kaksi ensimmäistä keskitystä purkanut HJS ei pärjännyt enää kolmannessa keskitystilanteessa, kun maalivahti Joonas Orava ja toppari Valtteri Ahokas törmäsivät ilmassa toisiinsa ja kärkkäänä pallossa ollut Ilari Hiltunen vei KaaPon 1-0-johtoon.

HJS tasoitti kuusi minuuttia myöhemmin. Eetu Kajanto syötti Kalle Kopran läpi eikä liukas hyökkääjä erehtynyt.

Läpi ottelun vahvuuksiaan hyödyntänyt KaaPo siirtyi harmillisesti johtoon aivan ensimmäisen jakson lopussa. Kasper Kylen väänsi pallon itselleen kulmapotkun jälkitilanteessa ja laukoi pallon maaliin.

HJS hyökkäsi toiselle jaksolle vahvasti ja tasoitus tuli nopeasti jakson alkuun. Oskari Luoma keskitti loistavasti toppareiden väliin löytäneelle Kajannolle, joka viimeisteli vähintään yhtä loistavasti HJS:n tasoituksen. Kajanto voitti SM-sarjan maalipörssin 12 maalilla.

Noin 20 minuuttia ennen loppua HJS sai pallon maalin kolmannen kerran, mutta Kopran voittomaali hylättiin niukkana paitsiona.

Ottelussa riitti draamaa aina viimeiselle vitoselle asti. Niko Äikäs karkasi läpiajoon omalta puolelta kenttää, mutta linjatuomari näki tilanteen paitsiona.

Hetkeä myöhemmin Äikäs pääsi maalivahti Oravan pitkästä avauksesta läpiajoon myös hyväksytysti, mutta nosto ohi vastaan tulleen KaaPo-maalivahti Eino Nordundin ei onnistunut täydellisesti, vaan lipui maalin ohi.

Lisäajalla KaaPolle vihellettiin rangaistuspotku, kun Ahokas kaatoi KaaPo-pelaajan. Joonas Orava kuitenkin haistoi KaaPo-pelaajan Panenka-rankkarin täydellisesti ja otti HJS:lle hopean arvoisen torjunnan.

“Otin kaverista vähän fiilistä ja juttelin hänelle ennen pilkkua. Tuntui vähän, että chippi on tulossa ja sehän sieltä tuli”, Orava kertasi torjumaansa pilkkua.

Oravan mielestä HJS ei yltänyt lauantaina aivan parhaalle tasolleen.

“Olosuhteet ja kenttä olivat aika vaikeita. Jouduimme pelaamaan paljon ilmassa, mihin emme ole tottuneet. Pallo pomppi ja tuli huonoja syöttöjä. Ei ollut ihan sadan pinnan suoritus tänään.”

Yksi HJS:n kauden kulmakivistä oli taiston tauottua pettynyt mies hopeasta huolimatta.

“Aika pahalle tuntuu. Päästimme omiin pari helppoa maalia, mutta toiselle jaksolle tulimme todella hyvin. Oli paikkoja ratkaista vielä, mutta ei mennyt. Harmittaa.”

“HJS:n historiassa tämä on kuitenkin yksi hienoimmista kausista. Pystyimme pelaamaan omilla vahvuuksilla ja jokaisen joukkueen onnistuimme voittamaan jossain vaiheessa. Kulta oli lähellä, mutta ei voi kuin katsoa peiliin. Tänään hopea ei ehkä kirkastu, mutta joskus sitten”, Orava sanoi.

"Olen todella tyytyväinen kaikesta huolimatta"

Joukkueen kapteeni Matti Nokkonen sanoi tuoreeltaan pelin jälkeen olevansa kaksijakoisissa tunnelmissa.

“Voitto oli niin lähellä. Oli paikkoja ja paitsiomaali ja vähän epäselviä tilanteita. Todella ylpeä olen silti pojista. Mitalikin meinasi kauden aikana jo karata ja nyt kuitenkin olemme kakkospallilla. Harvoin Hämeenlinnassa ollaan oltu näin korkealla ja siitä voi olla uskomattoman ylpeä.”

“Kauteen mahtui kaikenlaista. Alkukaudella oli mahtavia pelejä ja tuntui paria peliä lukuun ottamatta, ettei meitä voi pysäyttää. SM-sarjaan asetimme tavoitteeksi voiton, mutta siitä jäimme ehkä muutamalla sentillä. Silloin mietimme myös, että hopea ei ole häpeä, jos se tulee ja nyt kun se saatiin varsinkin tämän loppukauden taistelun jälkeen niin ei voi valittaa”, Nokkonen jatkoi.

Nokkonen arveli, että joukkueen esityksessä näkyi hieman jännittyneisyys.

“Tietynlaista kyllä. KaaPo käytti vahvuuksiaan hyvin hyödyksi, ja niillä he maalinsa tekivätkin. Pallollisena olimme välillä ihan hyviä ja kolmannenkin maalin teimme. Sitä voi jossitella, mutta minä jaksa sitä tehdä. Olen todella tyytyväinen kaikesta huolimatta.”

“Tämä on yhtenäisimpiä joukkueita, joissa olen ikinä ollut. Henki on ollut hyvä koko ajan ja kaikki jätkät ovat olleet aina tsemppaamassa. Treeneissä on ollut kova efortti ihan sama, ketkä ovat kentällä olleet. Joka viikko olemme tehneet saumatonta työtä ja se on kantanut hedelmää”, Nokkonen kehui.

SM-hopea on monen vuoden työn tulos

Lauantaina saavutettu SM-hopea ei ole vain yhden vuoden työn tulos. Pohjalla on monen vuoden rupeama, joka on pitänyt sisällään niin ikään historiallisen paikan B-poikien SM-karsintasarjassa ja A-juniorijoukkueen aloittamisen tyhjästä.

“2001-syntyneet oli se pohjajoukkue ja ikään kuin testiauto, jolla testattiin kaikkea. Heidän kanssa saavutimme B-SM-karsintapaikan, mutta sen jälkeen yli-ikäiset menivät ansaitusti edustukseen. A-junioreissa lähdimme Kakkosesta liikkeelle ja soitimme vanhoille pelaajille, että viitsittekö vielä lähteä pelaamaan”, Silvennoinen muisteli.

“Klaarasimme SM-karsintapaikan eikä ensimmäisen SM-karsintapelissä tulleen Honka-voiton jälkeen ole katsottu taakse. Juna puksutti eteenpäin koko ajan ja vaikka 01:sten kanssa olisimme varmasti voittaneet jotain niin myöhemmät ikäluokat pääsivät tavallaan keräämään nyt ne hedelmät pois. Tähän on ollut helppo hypätä mukaan ja neljän viiden vuoden aikana meille hioutui hyvä valmennustapa. Tänä vuonna emme muuttaneet paljon mitään”, Silvennoinen kuvaili.

Ensi kaudeksi HJS:n edustusjoukkueen päävalmentajaksi siirtyvä Silvennoinen päätti pitkän juniorivalmennusuransa SM-hopeaan.

“Tämä oli 99 prosenttisen maksimaalinen kliimaksi. Se yksi prosentti jäi puuttumaan, mikä harmitti pelin jälkeen paljon, mutta ei enää, kun asiat laittaa perspektiiviin. Löysin ensimmäisen HJS-valmentajasopimukseni vastikään, joka oli vuonna 2002 tehty naperosopimus. Yksi pikkusykli tuli päätökseen”, Silvennoinen naurahti.

“Haluan kiittää kaikkia pelaajia, toimihenkilöitä, vanhempia ja muita, jotka matkan varrella ovat olleet mukana. Tännekin tuli noin 50 ihmistä kannustamaan Hämeenlinnasta, joka kertoo HJS:n yhteisöstä. Meidän tapa oli toimia avoimesti ja ottaa kaikki mukaan.”