Käytäntöä ja teoriaa rinta rinnan

HJS:n yläkoulun aamuharjoittelu (linkki johtaa viime viikolla julkaistuun juttuun) jatkui tänään samalla tavalla kuin ensimmäisellä kerralla, mutta osat ja luentoaiheet päikseen vaihdettuina. Vierailevana luennoijana oli Palloliiton lännen alueen poikien aluevalmentaja Teemu Eskola, joka kertoi poikapelaajille muun muassa alueleiritoiminnasta, poikien maajoukkuetoiminnasta ja poikamaajoukkueeseen vaadittavista ominaisuuksista.

Luennolla keskityttiin myös yläkouluikäisten poikien fyysisiin eroihin muun muassa pituuskasvun osalta, ja muistutettiin, että fysiologinen kehitys kulkee eri tahdissa eikä kovaa harjoittelua kannata unohtaa, vaikka pelaaja ei olisi juuri nyt mukana maajoukkue- tai aluejoukkuetoiminnassa.

HJS:n harjoittelua ja teoriaa yhdistelevä malli saa kiitosta Eskolalta.

”Isossa kuvassa HJS on edelläkävijä kokonaisvaltaisessa valmennusajattelussa eikä monessa paikassa ole tullut vastaan, jossa tehtäisiin tätä samaa. Se myös kuuluu yläkoulumaailmaan, että on teoriaa, ja pelaajia haastetaan miettimään harjoittelun ja pelaamisen takana olevia syy-seuraussuhteita, jotta pelaajat kasvavat urheilijoiksi, ovat tietoisia omasta kehityksestään ja ottavat omistajuutta siitä. Pelaajat tutustuvat samalla toisiinsa yli luokkarajojen ja kokevat olevansa samaa porukkaa. Luentoja kannattaa laittaa paikkoihin, kun on syytä laskea treenikuormitusta, ja joskus treenin sijaan luento voikin olla kehittävämpi kuin lajiharjoitus.”

HJS:n fysioterapeutti Jaakko Puronaho antaa esimerkin omalta oppitunniltaan, jonka hän piti tänään tyttöpelaajille.

”Yhtenä tehtävänä pyysin pelaajia listaamaan asioita, mitä he aikovat tehdä paremmin palautumisen suhteen. Sanoin, että on turha laittaa sellaisia asioita, joita minä haluan kuulla, vaan konkreettisesti ’nukun enemmän’ sijaan ’millä tavoilla edistän parempaa unta ja miten olisi mahdollista nukkua enemmän’. Pelaajat tekevät tätä kuitenkin itselleen.”

Suomessa yläkouluharjoittelussa käytetään kahdenlaista toimintatapaa mitä tulee yhteistyöhön koulujen kanssa. Eskolan mukaan molemmat mallit toimivat, kun yhteistyö on kunnossa.

”Turussa on varmaankin pisin historia yläkouluharjoittelusta, jossa se on vuosikymmeniä ollut osa koulua. Sieltä on levinnyt hiljalleen valmennus-/urheiluluokkamalli ympäri Suomea. Ne paikat, missä ei ole valmennusluokkaa, järjestetään seuravetoisesti harjoittelutoimintaa koulupäivän ulkopuolella. Koulu on tehnyt oman slotin, jossa voi harjoitella, mutta se ei ole osa koulupäivää. Molemmat mallit vaativat hyvää yhteistyötä koulujen kanssa”, Eskola avaa.

Hämeenlinnassa siirryttiin tälle lukukaudelle malliin, jossa aamuharjoittelu on osa koulupäivää yhtenä päivänä viikossa.

”Vaikka treenit ovat osa koulupäivää, niin valmennussisällöstä vastaa seura. Se toki täytyy tehdä myös koulumaailman puitteissa, josta tulee tietyt kriteerit. On ilahduttavaa, että useammalla ja useammalla paikkakunnalla systeemi toimii, mutta se vaatii todella hyvää vuorovaikutusta seurojen ja koulujen kesken. Sekin paranee, kun on enemmän ammattilaisia töissä, koska heillä on ammattitaitoa sekä mahdollisuus olla kouluihin yhteydessä. Mikä tahansa seura ei pysty näin vaativaa pakettia hoitamaan”, Eskola toteaa.

”Hämeenlinnassa toiminta on kehittyvää ja on ottanut jatkuvia steppejä eteenpäin viime vuosina sekä yläkoulussa että toisella asteella. Seuraava kehityskohde on saada enemmän valmentajia, jotta treenit olisivat vielä yksilöllisempiä ja huomioisivat vielä paremmin potentiaalisia pelaajia. Joka paikassa on vähän sama haaste, kun ryhmäkoot ovat isoja ja tytöt sekä pojat ja eri-ikäiset ovat samassa ryhmässä. Valmentajia pitäisi olla riittävästi, jotta sisällöstä saataisiin enemmän irti”, Eskola miettii.

”Tämä on kuitenkin hieno alku, että koulumaailma on mukana. Jotta liikuntamäärää saataisiin nostettua tarpeeksi, niin pitäisi saada toinenkin kerta. Toivottavasti HJS hoitaa asiat hyvin niin voimme kehittää toimintaa edelleen hyvässä yhteistyössä Palloliiton ja koulutoimen kanssa”, Eskola kannustaa.

2008-syntynyt Väinö Lehtonen on ollut aamuharjoittelun piirissä edelliset kaksi vuotta ja saanut hyviä kokemuksia.

”On kiva, että pääsen treenaamaan myös aamuisin niin saan enemmän harjoituskertoja ja pallokosketuksia. Luennoista on tullut myös pieniä vinkkejä, joita kannattaa ottaa mukaansa.”

Mainio Krankkala hyppää aamutreenien pariin jo kutosluokkalaisena. Hän on saanut taipaleelleen mukavan startin.

”Kaksi ensimmäistä kertaa ovat ainakin tuntuneet kivoilta. On tullut tietoa, että mikä auttaa ja mikä ei auta, ja että mitä kannattaa tehdä kehittyäkseen. Vielä ei olla päästy kentälle, niin on aika paljon myös odotettavaa.”

Lehtonen mielestä treenikertoja voisi olla enemmänkin.

”Alussa oli ihan hyvä, että oli vain kerta viikossa, mutta kaksi kertaa viikossa voisi olla nyt parempi määrä.”

Krankkala toteaa olevansa valmiina kello 7.45 alkaviin treeneihin.

”Joo jaksan herätä. Olen sitoutunut kovaa futikseen niin ei ole ongelma.”